Superdieetti - olisiko siitä apua?

Ihan ahdistaa oma paino. Haluan taas nähdä vaa´assa kaksinumeroisen luvun. Haluan, että paino on alle 100kg. Nyt ollaan kaukana siitä.

Viimeinen neuvolassa tehty punnitus ennen lapsen syntymää oli 112kg. Sitten syntyi lapsi 3kg , joten kaiken järjen mukaan paino olisi pitänyt olla synnytyksen jälkeen 108kg (vähintään). No kävi se jossain vaiheessa 106 kilossa, mutta siitä on aikaa. Ei se paino laske herkuilla. Vaikka viimeisen viikon aikana en ollut syönyt mitään herkkuja, ei se paino tuntunut laskevan. Torstaina pääti, aloitan superdieetin ohjeiden mukaan syömisen maanantaina.

Viikonloppuna tuli herkuteltua, ihan kuin olisi kuolemantuomio ja nyt on pakko. En tajuu. Kyllä ihmisen mieli on outo, tai ainakin mun mieli on. Lauantaina sushia kaverin kanssa ja illalla suklaata. Sunnuntaina päiväreissu Tampereelle näyttämään poikaa 101 vuotiaalle äitini isotädille ja siellä syötiin kiinalaista (oikein jälkkärit ja kaikkea).

Tein eilen ililla kaappiin lounaaksi sosekeittoja, paistoin kanaa ja keitin kananmunia. Perjantaina kaupassa listalla oli lähinnä SD sopivaa ruokaa. Miehelleni jotain muuta ja lapselle vastiketta. Muuten kärry oli täynnä lihaa, kasviksia, proteiinijauhetta ja proteiinipatukoita. Vedän aas SD:n ilman rahkaa ja raejuustoa, joten haastetta riittää. Pieniä määriä maitoa mulle tulee proteiinipatukoista ja juustosta. Tällä kertaa tosin sallin itselleni kaiken väriset kasvikset, tosin voi olla että "syö vain vihreitä" -ajatus on syöpynyt mun päähän hyvin syvälle... =D

Yritän muistaa laittaa teille tänne reseptejä. Tässä esim mun sosekeitto:

-500g parsakaalia
-500g kukkakaalia
-1 valkosipulin kynsi
-1 kasvisliemikuutio
-mausteita oman maun mukaan (laitoin chiliä ja pippuria)
 -fetaa 80g  (3% rasvaa)

Keitin keiton valmiiksi, soseutin ja lisäsin joukkoon murennetun fetan. Soseutin vielä tasaiseksi.

Tästä tuli mulle 4 lounasta. Lisään sitten ruualla tietysti protetiin keittoon. Yleensä se on kanaa tai sitten naudanjauhenlihasta tehtyjä minilihapullia.

Kävin tänään vaa´alla ja olin paisunut. No tilanne on mikä on. Nyt lähdetään siitä että paino on 109,7 kg. Seuraavan kerran paino katsotaan ensi maanantaina. Voi olla ettei paino putoa yhtä hyvin kun viime tammikuussa SD:n aikana, koska nyt en pysty mitenkään treenaamaan 4 kertaa viikossa ja tekemään 4 aamuaerobista. Ei pysty ja jaksa. Meillä nimittäin herätään kaksi kertaa yöllä syömään.

Positiivista tässä kaikessa on tuo pieni poika. Äidin nallekarhu! <3
Vaikka paino on korkealla, ei se haittaa niin paljoa, kun katsoo pientä. Tosin treeniä ei pysty niin paljoa tekemään, koska päivisin ei tosiaan ole aikaa mihinkään. Herran kanssa pitää jo nyt seurustella. Tätäkin tekstiä on tässä jo hetki kirjoitettu. Välissä syötiin, vaihdettiin vaippa, rauhoiteltiin itkua ja heijattiin sylissä laulaen.

Päivät vaan huitelee ohi. Mun pieni on tänään jo 2kk. Ihan uskomatonta miten nopeesti aika on mennyt. Eilen käytiin kirkossa kuuntelemassa, kun pienen nimi kuulutettiin kirkossa. Poika on siis Luka. Kallion kirkossa on ihana tapa ja kastettujen lapsien nimet kiinnitetään kirkossa olevaan elämänpuuhuun. Sain mieheltä ohjeen kiinnittää lapsen nimen korkemallalle puussa, kuin toisen Lukan nimi. Onnistuin hyvin.

Ajatus vaan poukoilee, joten pahoittelen, jos teksit on epäselvä ja sekava. Nyt pitää taaskeskittyä vauvan hoitoon. Tänään onneksi luvassa jotain kivaa, kun mennään moikkaamaan keskustaan kaveria ja sen lapsia. Nähdään Lukan tyttöystävä ja mun kummityttö, 5vko vanha pieni prinsessa ja prisessan ylpeä isosisko.

Katsotaan miten tää SD:n mukaan syömisen lähtee käyntiin. Peace and Love!

Lomafiiliksiä ja cheat meal

Lomailu on kivaa. Ollaan nyt oltu kolme päivää täällä Jämsässä. Aika on kulunut rentoutuessa, grillatessa, lenkkeillessä ja saunoessa. Joten ihan perus lomailua. Heh. 

Oon syönyt SD ohjeiden mukaan nyt lomallakin. Ainoa myönnytys itselleni on ollut se, että saan ottaa vähän sinappia grilliruuan kanssa. Tämäkin tuntuu isolta, kun sinappi ei ole sallittua normaalisti. 

Tässä vähän tunnelmia ekan aamun aamupalalta. Nautin sen auringossa terassilla. 

Täällä Jämsässä kaikki on kuten ennenkin. Maisemat upeita ja grilli kuumana monta kertaa päivässä. 

Tää loma on muutenkin ollut ehkä vähän erilainen kuin ennen. Herkkuja ei oo tullut ostettua lähellekkään niin paljon kuin lomalla yleensä. Tai no miehellä on kyllä ollut jokapäivälle. Heh. Tuntuu, että meillä riittää nyt ruokaa ja juomaa pitkäksi aikaa. Vai pitäiskö lähteä kauppaan? 

Lomaan on kuulunut urheilu isossa osassa. Nytkin tekis mieli lähteä lenkille, mutta jalat alkaa olla poikki, joten pakko antaa niille vähän aikaa. Salilla en käynyt viime viikolla kun kerran ja tällä viikolla ei tuu yhtään salitreeniä. Mikä ahdistus voi olla, kun ei pääse treenaa. Kauhee syyllisyys vaivaa.

Tänään oli cheat meal. Mulla on tehnyt koko loman mieli herkkuja, joten päätin että syön suklaata ja sipsiä. Siinä ne herkut on. 

Ostin pienen pussin (60g) cheese ballseja, Samilla oli uusia Samba sipsejä ja suklaat valitsin irtokarkkihyllystä. Sipsiä söin noin 70g ja suklaata oli joku 150g. Mutta... En pystynyt syömään kaikkia. Suklaa ei ollut niin hyvää, kun olin odottanut, joten en syönyt kuin noin 100g, tosin otin Samilta sitten muutaman hedelmänamin. Sami uhrautui syömään mun "ylimääräiset" suklaat. Sama kävi sipseille. Ei vaan maistunut hyvältä. Ja silti mulle tuli ihan jäätävä syyllisyys näistä herkuista. Tuntuu, että nyt just samantien on pakko lähteä lenkille. 

Onneksi olin saanut kaverilta, vähän ohjeistusta tuohon cheat mealiin, niin söin ensin ruuan normaalisti (grillattua kanaa ja kasviksia). Kiitos ohejista taas kerran! Näin ollen maha ei ollut tyhjä. Mietin, että voisko johtua tästä, ettei herkut maistunut hyvältä? No kun samalla join noin 4dl pepsi maxia, niin ei ihme että maha tuli täyteen ja ei tehnyt mieli noita herkkuja. Mikä pettymys. Mä olin kaks päivää unelmoinut noista ja ne ei ees ollut hyviä...

Päätin, että cheat meal on jatkossa "normaalia" ruokaa ja joku pieni jälkiruoka. Ei nää herkut vaan oo enää sitä mitä ne oli ennen. Tosin tämähän on vain hyvä asia. Sauna on just lämmin, joten mä siirryn sinne. Vähän jännittää jo lomalta paluu ja ahdistaa ens maanantain punnitus... Apuva!

Usko koetuksella!

Hemmetti, mun paino oli noussut. Tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä. Tuntuu, että ole valas aina. Oon treenannut täysillä, syönyt ohjeiden mukaan ja silti mun paino nous viime viikolla. Pepusta oli lähtenyt -2cm, mutta ei se tässä nyt lohduttanut. Tällä painolla luulisi näkyvän myös vaa´assa.

Voiko tosiaan olla, etä pienikin määrä hiilareita ei sovi mulle. miten mun kroppa meni ihan sekaisin näistä. Treenipäivien aamuna on lisänä kaurahiutaleet ja ateria 2 syödään 40g pastatt/riisiä tai 170g perunaa. Kaiken lisäksi mulle tulee noista järkyttävän huono omatunto. Ei niitä kuulu syödä. Ja musta tuntuu, et mun kroppa ei tarvii niitä. Ahdistaa.

En tiiä. Tää on tän vuoden puolella ollut ainoa vaikea viikko. Tuntuu, et mun paino ei ikinä tuu menee sinne alla 100 kilon. Anteeksi tämä epätoivoinen ja kiukkuinen päivitys. Murr! Nyt menen nurkkaan mököttämään.