Superdieetti - olisiko siitä apua?

Ihan ahdistaa oma paino. Haluan taas nähdä vaa´assa kaksinumeroisen luvun. Haluan, että paino on alle 100kg. Nyt ollaan kaukana siitä.

Viimeinen neuvolassa tehty punnitus ennen lapsen syntymää oli 112kg. Sitten syntyi lapsi 3kg , joten kaiken järjen mukaan paino olisi pitänyt olla synnytyksen jälkeen 108kg (vähintään). No kävi se jossain vaiheessa 106 kilossa, mutta siitä on aikaa. Ei se paino laske herkuilla. Vaikka viimeisen viikon aikana en ollut syönyt mitään herkkuja, ei se paino tuntunut laskevan. Torstaina pääti, aloitan superdieetin ohjeiden mukaan syömisen maanantaina.

Viikonloppuna tuli herkuteltua, ihan kuin olisi kuolemantuomio ja nyt on pakko. En tajuu. Kyllä ihmisen mieli on outo, tai ainakin mun mieli on. Lauantaina sushia kaverin kanssa ja illalla suklaata. Sunnuntaina päiväreissu Tampereelle näyttämään poikaa 101 vuotiaalle äitini isotädille ja siellä syötiin kiinalaista (oikein jälkkärit ja kaikkea).

Tein eilen ililla kaappiin lounaaksi sosekeittoja, paistoin kanaa ja keitin kananmunia. Perjantaina kaupassa listalla oli lähinnä SD sopivaa ruokaa. Miehelleni jotain muuta ja lapselle vastiketta. Muuten kärry oli täynnä lihaa, kasviksia, proteiinijauhetta ja proteiinipatukoita. Vedän aas SD:n ilman rahkaa ja raejuustoa, joten haastetta riittää. Pieniä määriä maitoa mulle tulee proteiinipatukoista ja juustosta. Tällä kertaa tosin sallin itselleni kaiken väriset kasvikset, tosin voi olla että "syö vain vihreitä" -ajatus on syöpynyt mun päähän hyvin syvälle... =D

Yritän muistaa laittaa teille tänne reseptejä. Tässä esim mun sosekeitto:

-500g parsakaalia
-500g kukkakaalia
-1 valkosipulin kynsi
-1 kasvisliemikuutio
-mausteita oman maun mukaan (laitoin chiliä ja pippuria)
 -fetaa 80g  (3% rasvaa)

Keitin keiton valmiiksi, soseutin ja lisäsin joukkoon murennetun fetan. Soseutin vielä tasaiseksi.

Tästä tuli mulle 4 lounasta. Lisään sitten ruualla tietysti protetiin keittoon. Yleensä se on kanaa tai sitten naudanjauhenlihasta tehtyjä minilihapullia.

Kävin tänään vaa´alla ja olin paisunut. No tilanne on mikä on. Nyt lähdetään siitä että paino on 109,7 kg. Seuraavan kerran paino katsotaan ensi maanantaina. Voi olla ettei paino putoa yhtä hyvin kun viime tammikuussa SD:n aikana, koska nyt en pysty mitenkään treenaamaan 4 kertaa viikossa ja tekemään 4 aamuaerobista. Ei pysty ja jaksa. Meillä nimittäin herätään kaksi kertaa yöllä syömään.

Positiivista tässä kaikessa on tuo pieni poika. Äidin nallekarhu! <3
Vaikka paino on korkealla, ei se haittaa niin paljoa, kun katsoo pientä. Tosin treeniä ei pysty niin paljoa tekemään, koska päivisin ei tosiaan ole aikaa mihinkään. Herran kanssa pitää jo nyt seurustella. Tätäkin tekstiä on tässä jo hetki kirjoitettu. Välissä syötiin, vaihdettiin vaippa, rauhoiteltiin itkua ja heijattiin sylissä laulaen.

Päivät vaan huitelee ohi. Mun pieni on tänään jo 2kk. Ihan uskomatonta miten nopeesti aika on mennyt. Eilen käytiin kirkossa kuuntelemassa, kun pienen nimi kuulutettiin kirkossa. Poika on siis Luka. Kallion kirkossa on ihana tapa ja kastettujen lapsien nimet kiinnitetään kirkossa olevaan elämänpuuhuun. Sain mieheltä ohjeen kiinnittää lapsen nimen korkemallalle puussa, kuin toisen Lukan nimi. Onnistuin hyvin.

Ajatus vaan poukoilee, joten pahoittelen, jos teksit on epäselvä ja sekava. Nyt pitää taaskeskittyä vauvan hoitoon. Tänään onneksi luvassa jotain kivaa, kun mennään moikkaamaan keskustaan kaveria ja sen lapsia. Nähdään Lukan tyttöystävä ja mun kummityttö, 5vko vanha pieni prinsessa ja prisessan ylpeä isosisko.

Katsotaan miten tää SD:n mukaan syömisen lähtee käyntiin. Peace and Love!