Kiitollinen Siunattu Onnellinen

Vaikka usein väsyttää ja välillä tuntuu ettei mikään suju, on viimeiset 10 viikkoa mennyt nopeasti. Olo on kuitenkin onnellinen ja pienissä hetkissä on vaan sitä jotain. 

Tämä päivitys tuli mieleen, kun rupesin miettimään, että oikeastaan meillä on kaikki aika hyvin. Vaikka usein täälläkin valitan ja vingun, olen silti kiitollinen siitä mitä minulla on. 

Muistakaa nauttia elämän pienistä hetkistä. Ne menee nopeasti. Onneksi myös uusia tulee. Peace and love! 

Tässä hän nyt on

Perjantaina 23.1. klo 3:11 maailmaan tuli ihana pieni poika. Kaikki tämä laihduttaminen, kuntoilu ja painonpudottaminen on ollut jokaisen hikipisaran ja kyyneleen arvoista. Maailmani nimittäin täyttyi rakkaudesta. 

Pienellä on asennetta ja ääntä kaverista lähtee hyvin. Laihdutuksen kannalta toivoin, että imetys veisi kiloja mukanaan. No tämä ei toteudu, koska maitoa tulee vain pienen pieniä määriä. Maito ei noussut missään vaiheessa. Ja näin reilun viikon jälkeen en usko, että se nousee ollenkaan. Eli nyt pitää sitten unohtaa toive "ihmelaihtumisesta" imetyksen avulla. 

Keräilen vielä voimia pari viikkoa ja sitten pitäisi aloittaa kuntoilu. Ensimmäiseen kahteen kuukauteen ei saa mennä salille tms. Sain kyllä hyvät ohjeet mitä tehdä. Ruokavalio pitäisi nyt heti saada kuntoon. 

Aika menee nopeasti. Päivät kuluu pientä tuijotellen. Ja kyllä toinen onkin söpö. Äidin sydän ihan pakahtuu. Toinen on niin pieni. <3

Peace and love! 

Vuosi 2014 kohta paketissa

Tämä vuosi on ollut huikea. Vuoden alussa aloitin FitFarmin SuperDieetin ja painoni putosi sen avulla hyvin. Tammikuussa 2014 painoin 112 kiloa. Keväällä paino oli alle 100 kiloa. Nyt paino on suunnilleen samaa luokkaa, kuin tammikuussa. Tästä varmaan vielä paino tulee hieman nousemaan. Nyt raskauspainoa on tullut 13 kiloa ja tähän on ollut todella vaikea suhtautua.

Paino on aina ollut minulle vaikea asia. Vaikka raskaana on normaalia, että paino nousee, ei tämä ole tuntunut hyvältä. Tiedän, että jos olisin pystynyt pitämään todella tiukan linjan syömisien kanssa ja treenannut ankarasti, olisi painon nousu pysynyt kurissa. Nyt treenit oli käytännössä mahdotomuus ja annoin itselleni (liikaa) periksi syömisten suhteen. Nyt odotusta olisi vielä reilut 3 viikkoa (maksimissaan 5 viikkoa) jäljellä ja viimeinkin alan olemaan ok painonnousun kanssa. Toivon hartaasti, että imetys lähtee käyntiin hyvin ja paino putoaa luonnollisesti synnytyksen jälkeen.  Toivon myös, että paranen synnytyksestä hyvin ja pääsen lenkille. Kotitreenejäkin olen jo miettinyt. Katsotaan nyt miten vauvan kanssa sujuu.

Mun kohdalla suurista haastetta ens vuodelle tuo minä itse. Olen itseni paras orjapiiskuri, mutta myös pahin masentaja, jos tuloksia ei tule. Tiedän, että olen tänä vuonna oppinut paljon treenaamisesta, syömisestä ja ajatusmaailman muutoksesta. Siltikin, tulen varmasti olemaan hyvin ankara itselleni. Olen aina vaatinut itseltäni paljon enemmän kuin muilta tai muut minulta. Se on tuonut joskus ongelmia… paljon.

Tänä vuonna olen tosiaan oppinut ruokavaliosta paljon. Näin raskauden loppuvaiheessa en haluaisi enää painoni nousevan. Yritän syödä terveellisesti. Yritin tätä koko raskauden ajan. Ei onnistunut. Tuntuu oudolta katsoa taaksepäin, että annoin tosiaan itselleni raskauden nimissä luvan syödä epäterveellisesti. Tämä tuntuu pahalta, olen pettynyt itseeni. Toisaalta, kun olo on ollut koko raskauden hieman alavireinen (ajoittain), vaivoja on ollut vaikka mitä ja pahoinvointi on vaivannut, ei ole paljoa tehnyt mieli miettiä mitä syön. Nyt olen ollut loppuraskaudessa ylpeä, kun olen osannut ottaa paremmin kaiken kohtuudella.

Aaton aattona ollut neuvolalääkäri käynti toi mukanaan flunssan. Joulupäivänä kurkku oli jo tulessa ja kuumetta oli vähän. Kiitos tästä varsin mukavasta lahjasta neuvolalääkärille. Eli ei ole tullut viime viikolla tai tällä viikolla siis urheiltua. Edes kävelyt eivät ole onnistuneet, koska hengittäminen sattuu. Varsinkin, kun ulkona on ollut kova pakkanen. Uimapukuun en taida enää mahtua, joten vesijuoksu on jäänyt myös.  Pyrin sairaslomalla (7,5 viikkoa) ja nyt äitiysloman alussa liikkumaan sen 3h per viikko. Aika hyvin onnistui, kun kävi lenkillä pari kolme kertaa ja vesijuoksemassa pari kertaa viikossa.

Tänä vuonna on kuitenkin tullut urheiltua jonkin verran. Vuonna 2014 urheilin 344 kertaa, joka tekee 249 tuntia. Suosituimmat lajit TOP 5:

1. Kävely 93 kertaa, 111h ja 329,7 km

2.Kuntosali  51 kertaa, 31 h

3. Venyttely 39 kertaa, 6h

4. Lenkkeily 24 kertaa, 14h ja 82,2 km (huomattavasti reippaampi kuin kävely)

5. Cross Training 19 kertaa, 7 h

Lisäksi listalla on kyykkyjä, lankkuja, pyöräilyä, koiran ulkoiluttamista, keppijumppaa, vesijuoksua jne. Voisin sanoa, että aika aktiivinen vuosi. Toivottavasti ensi vuodesta tulee edes osittain yhtä hyvä treenivuosi.

Toivotan tällä tekstillä kaikille hyvää uutta vuotta 2015. Muistakaa, että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Elämä on täynnä valintoja ja liikaa ei kannata murehtia mennyttä. Sitä kun ei voi enää muuttaa. Suunnatkaa energiat tulevaan. 

 

Toivottavasti tämä vuosi on ollut hyvä, jos ei niin ensi vuodesta voit itse päättää tehdä paremman. Tsemppiä kaikille. Katsotaan koska salamatkustaja päättää tulla ulos ja pääsen taas treenaamaan. Palaamme asiaan ensi vuoden puolella. Love and Peace (olkaa varovaisia rakettien kanssa).

Tavoitteena kevyempi ÄITI!

Nyt on aika kertoa täälläkin. Elämäämme tulee muutosta. Kuten yllä olevasta Tohtori Housen lainauksesta voi huomata, tulee meillekin tuollainen pieni, jota pukea ja viedä leikkitreffeille toisen pienten luokse. Elämässä alkaa uusi vaihe: Projekti – Tavoitteena kevyempi ÄITI. Tänään olla RV 23+0. Eli vähän yli puolen välin.

Tämä on se mihin olen kaikella painon pudotuksella tähdännyt. Olen ollut niiiiin onnellinen. Tätä on odotettu. Ensi vuonna täytän 30-vuotta ja lapsen isä täyttää 35, joten kai se oli jo aikakin? Vaikka en ole pystynyt treenaamaan, on olo todella hyvä ja onnellinen.

Treeni jäi RV viiden paikkeille. Pahan olon (joka siis kesti koko päivä) aikaan ei voinut edes miettiä treenaamista. Kävelylenkit onnistuivat vielä silloin. Viikot 11-16 onnistui kaikki hyvin ja treenasin, tein kyykky challengeä jne. Viikolla 17 alkoi supistukset, vissiin ei noita kyykkyjä saa raskaana edes tehdä. Sain supistukset levolla loppumaan, mutta samalla loppui treeni. Edes reipas kävely ei enää onnistu ilman supistuksia, saati sitten salitreeni tai jumppa.

No mutta nyt vauva menee kaiken edelle. En stressaa liikaa painosta. Tosin neuvolassa puhuttiin, että olisi hyvä, jos painoni ei nousisi raskauden aikana. Ekassa neuvolassa paino oli 98kg. Siinä se on nyt pyörinyt… mutta on tullut pari viikkoa lipsuttua ruokavaliosta ja nyt mennään 100 kg paikkeilla. Apua, ahdistaa suunnattomasti että paino on taas kolmenumeroinen. Ei hyvä.

Asetimme neuvolatädin kanssa tavoitteen, että paino pysyisi alle sata. Ja jos nyt jo viikolla 23, mennään yli 100 kilon, niin tuskin se tulee siinä pysymään. Pitäisi nyt vaan panostaa enemmän ruokavalioon. Osa sanoo, että älä murehdi painoa, ei pitäisikään liikaa. Mutta onhan se fakta, että jos mun paino nousee raskauden aikana liikaa, tulee synnytyksestä raskas (ihan niin kuin se ei olisi muutenkin raskas). No katsotaan nyt. Maanantaina on taas neuvola, joten siellä sitten vaa´alle.

Nyt lähden nauttimaan viikonlopusta ja KHL tunnelmasta. Kohta lounaalle ja sitten suunta kohti Hartwall Arenaa. Jatkossa tulen päivittelemään teille fiiliksiä matkan varrelta. Varsinainen kuntoprojekti jatkuu taas tammikuun 2015 jälkeen. Silloin toivottavasti pääsen salille ja lenkille taas. Olen silti onnellinen. Hyvää viikonloppua kaikille!

Tilannepäivitys

Tasan ei mee! Nyt sit ollaan taas kotona kipeenä. No kai se tästä joskus helpottaa?

Fiilis on muuten ihan hyvä. Paino ei tuu olee kahden viikon päästä siinä missä toivoin, eli 89,9 kg ei tuu saavutettua juhannukseen mennessä. No kunhan menisi nyt alle 95 kilon niin olisin tooosi tyytyväinen. Tän vuoden saldo on kuitenkin jo yli 15kg. Kun paino on 92 kg niin pudotusta tänä vuonna -20kg. Se on paljon, varsinkin yhden vuoden aikana.  Odotan tuota kuin kuuta nousevaa.

Kun paino on 94 kg niin silloin olen pudottanut yhteensä -40kg siinä kohtaa, kun heräsin. On se jännää mihin ihminen pystyy, kun haluaa... heh.

Tein tänään lounaaksi karppipitsaa. Reseptin ja kokkaus ohjeet löytyy mun aikaisemmasta postauksesta. Huomasin muuten, että maaliskuussa 2013, kun olen tuon postauksen tehnyt niin painoa mulla oli yli 120 kiloa. WOU! Mä olen tehnyt niiin paljon. Mutta silti aina välillä sen unohtaa. Mun nyt tuntuu, ettei mikään edisty, niin eihän tässä kiire ole. Vauhti on ollut todella kova! Vaikka itse sanonkin niin, hienosti tehty Heidi!! *taputtaa itseään olkapäälle*

Heh. Mutta siis lounas. Tein Karppipitsaa ja salaattia. Pitsaan tuli täytteeksi 10% naudan jauhelihaa, jalopenoa, tomaattia, ananasta ja 15% juustoraastetta. Pohjassa ei ollut kuin 5 munaa ja vähän suolaa. Ei siis mikään epätärveellisin pitsa. Hyvää oli. Jos et ole jo kokeillut niin suosittelen kokeilemaan. Maistuu hyvältä.

Olkaa ihmiset positiivisia. Kaikki hoituu ja elämällä on tapana järjestyä. Näin uskon vahvasti. Olen oman osuuteni vastoinkäymisiä kohdannut, mutta nyt on hyvä tilanne elämässä. Olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja odotan tulevaa innolla. Kuntoilu jatkuu, ruokavalio pysyy jatkossa aina (siis oikeasti AINA) järkevänä. Cheat meal toimii mulla ja sen avulla elämässä pystyy herkuttelemaan. Nauttikaa kaikki. Jokainen hetki on tärkeä. Mulla on mennyt kauan ymmärtää se. Onnellisuus ei oo itsestään selvyys, mutta kaikki lähtee kuitenkin susta itsestäsi.