Kuulumisia, kävelyä ja proteiinipannari

Kyllä alkaa olla pikkuhiljaa jo kävely vähän tuskaista. Käytiin lauantaina kävellen Hakaniemen kauppahallissa ja taikaisin tulessa piti kiivetä Hämeentietä ylös. Oli yllättävän rankkaa, mutta ei vieläkään supistuksia. Ainoastaan kohdun kiinnikkeisiin särki. No niihin on särkenyt jostain viikolta 18 kävellessä. 

Eilen sunnuntaina käytiin myös lenkillä. Ooo mikä ihana lenkki. Tuli supistuksia ja niissä oli kipua paljon. Jee! Ehkä tää muksu tulee joskus ulos. Nyt on RV 39+2, joten ehkäpä Rambo joskus tulee. Odotan innolla vaunulenkkejä ja vauvan hoitoa. Toivottavasti Rambo on rauhallinen ja helppo lapsi. 

Eilen illalla rupes tekee mieli herkkuja. Muistin proteiiniletut, mut en viitsinyt ruveta niitä puolelta öin tekee. Joten tänään aamupalaksi oli sitten niiden vuoro. Oi mitä herkkua. Miten mä oon ne unohtanut kokonaan. 

Tässä vielä ohje teille: 

Proteiiniohukaiset 2kpl

1 muna

2 valkuaista

1 dl rahkaa 

1/2 dl kaurahiutaleita

ripaus suolaa

kardemummaa

pari tl kanelia (tai oman maun mukaan)

2 lt öljyä paistamiseen

Laita tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen kulhoon kaikki aineet, paitsi öljy. Aja tasaiseksi. Paista isolla pannulla kohtuullisella lämmöllä molemmin puolin. Tästä määrästä tulee kaksi lettua/pannaria. Tarjoile sellaisenaan tai kohmeisten/ tuoreiden marjojen tai hedelmien kanssa. 

Ohje löytyy myös vanhasta kesäkuun 2013 postauksesta. 

Suosittelen kokeilemaan noita pannareita. Mä lisään mukaan vielä psylliumin, joten pannariin tulee extra kuohkeutta. 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Peace and Love!

Vuosi 2014 kohta paketissa

Tämä vuosi on ollut huikea. Vuoden alussa aloitin FitFarmin SuperDieetin ja painoni putosi sen avulla hyvin. Tammikuussa 2014 painoin 112 kiloa. Keväällä paino oli alle 100 kiloa. Nyt paino on suunnilleen samaa luokkaa, kuin tammikuussa. Tästä varmaan vielä paino tulee hieman nousemaan. Nyt raskauspainoa on tullut 13 kiloa ja tähän on ollut todella vaikea suhtautua.

Paino on aina ollut minulle vaikea asia. Vaikka raskaana on normaalia, että paino nousee, ei tämä ole tuntunut hyvältä. Tiedän, että jos olisin pystynyt pitämään todella tiukan linjan syömisien kanssa ja treenannut ankarasti, olisi painon nousu pysynyt kurissa. Nyt treenit oli käytännössä mahdotomuus ja annoin itselleni (liikaa) periksi syömisten suhteen. Nyt odotusta olisi vielä reilut 3 viikkoa (maksimissaan 5 viikkoa) jäljellä ja viimeinkin alan olemaan ok painonnousun kanssa. Toivon hartaasti, että imetys lähtee käyntiin hyvin ja paino putoaa luonnollisesti synnytyksen jälkeen.  Toivon myös, että paranen synnytyksestä hyvin ja pääsen lenkille. Kotitreenejäkin olen jo miettinyt. Katsotaan nyt miten vauvan kanssa sujuu.

Mun kohdalla suurista haastetta ens vuodelle tuo minä itse. Olen itseni paras orjapiiskuri, mutta myös pahin masentaja, jos tuloksia ei tule. Tiedän, että olen tänä vuonna oppinut paljon treenaamisesta, syömisestä ja ajatusmaailman muutoksesta. Siltikin, tulen varmasti olemaan hyvin ankara itselleni. Olen aina vaatinut itseltäni paljon enemmän kuin muilta tai muut minulta. Se on tuonut joskus ongelmia… paljon.

Tänä vuonna olen tosiaan oppinut ruokavaliosta paljon. Näin raskauden loppuvaiheessa en haluaisi enää painoni nousevan. Yritän syödä terveellisesti. Yritin tätä koko raskauden ajan. Ei onnistunut. Tuntuu oudolta katsoa taaksepäin, että annoin tosiaan itselleni raskauden nimissä luvan syödä epäterveellisesti. Tämä tuntuu pahalta, olen pettynyt itseeni. Toisaalta, kun olo on ollut koko raskauden hieman alavireinen (ajoittain), vaivoja on ollut vaikka mitä ja pahoinvointi on vaivannut, ei ole paljoa tehnyt mieli miettiä mitä syön. Nyt olen ollut loppuraskaudessa ylpeä, kun olen osannut ottaa paremmin kaiken kohtuudella.

Aaton aattona ollut neuvolalääkäri käynti toi mukanaan flunssan. Joulupäivänä kurkku oli jo tulessa ja kuumetta oli vähän. Kiitos tästä varsin mukavasta lahjasta neuvolalääkärille. Eli ei ole tullut viime viikolla tai tällä viikolla siis urheiltua. Edes kävelyt eivät ole onnistuneet, koska hengittäminen sattuu. Varsinkin, kun ulkona on ollut kova pakkanen. Uimapukuun en taida enää mahtua, joten vesijuoksu on jäänyt myös.  Pyrin sairaslomalla (7,5 viikkoa) ja nyt äitiysloman alussa liikkumaan sen 3h per viikko. Aika hyvin onnistui, kun kävi lenkillä pari kolme kertaa ja vesijuoksemassa pari kertaa viikossa.

Tänä vuonna on kuitenkin tullut urheiltua jonkin verran. Vuonna 2014 urheilin 344 kertaa, joka tekee 249 tuntia. Suosituimmat lajit TOP 5:

1. Kävely 93 kertaa, 111h ja 329,7 km

2.Kuntosali  51 kertaa, 31 h

3. Venyttely 39 kertaa, 6h

4. Lenkkeily 24 kertaa, 14h ja 82,2 km (huomattavasti reippaampi kuin kävely)

5. Cross Training 19 kertaa, 7 h

Lisäksi listalla on kyykkyjä, lankkuja, pyöräilyä, koiran ulkoiluttamista, keppijumppaa, vesijuoksua jne. Voisin sanoa, että aika aktiivinen vuosi. Toivottavasti ensi vuodesta tulee edes osittain yhtä hyvä treenivuosi.

Toivotan tällä tekstillä kaikille hyvää uutta vuotta 2015. Muistakaa, että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Elämä on täynnä valintoja ja liikaa ei kannata murehtia mennyttä. Sitä kun ei voi enää muuttaa. Suunnatkaa energiat tulevaan. 

 

Toivottavasti tämä vuosi on ollut hyvä, jos ei niin ensi vuodesta voit itse päättää tehdä paremman. Tsemppiä kaikille. Katsotaan koska salamatkustaja päättää tulla ulos ja pääsen taas treenaamaan. Palaamme asiaan ensi vuoden puolella. Love and Peace (olkaa varovaisia rakettien kanssa).

Selkää ja sairaslomaa

No niin, nyt on käyty fysiatrilla. Se harmitteli kauheesti, että musta ei silloin 2013 keväällä otettu magneettia. Nyt nimittäin istuminen sattuu ja raskauden takia magneettia ei voida nyt ottaa. Tai vissiin ei ole sen tarkempaa tietoa, onko magneetti raskausaikana vaarallinen, joten ei halunnut ottaa yhtään riskiä. Magneetti otetaan nyt sitten ens keväänä. Pitää laittaa siiten keväällä tolle fysiatrille viestiä, niin se kirjoittaa sitten lähetteen magneettiin.  Sen jälkeen kuulemma pystytään tarkemmin kattoo et mikä siellä selässä on vialla, et onko välilevy, nikama, selkäranka vai mitä. Sen jälkeen vasta saan sitten ohjeet miten selkää lähdetään hoitamaan. Nyt se lääkäri sanoi, ettei nyt voi antaa oikein mitään tarkempaa ohjetta. Lepoa ja kävelyä. Panadolia tarvittaessa, muuta lääkettä ei oikeastaan nyt voi syödä. Sairaslomaa yhteensä nyt 3 viikkoa. Eli viime viikko , tää viikko ja ens viikko. Sit katsotaan tilanne uudestaan. Mulla on tosiaan sairasloman jälkeen vielä 4 viikkoa töitä ennen mammalomalle jäämistä. Mut katsotaan miten selän kanssa käy…

Kävin ostamassa nyt uimahallin sarjakortin. Tarkoitus olisi vesijuosta pari kertaa viikossa. Tänään meen äidin kanssa hallille. Josko tästä löytyisi ratkaisu kipuihin…

Sairaslomalla on nimittäin tylsää. Olen yrittänyt kävellä, vesijuosta, lukea, askarrella ja vaikka mitä. Tylsää kyllä joo tulee. Muutenkin, kun tää raskaus ei ole ollut helppo ja viime aikoina mieli on ollut kovasti maassa. Nyt on jo vähän parempi mieli, mutta olo on todella vaihteleva ja mielialat menee miten sattuu sekaisin. Välillä itken koko päivän ja välillä on ihan ok. Pettymyksiä en osaa ollenkaan kohdata vaan oon ihan rikki niistä. Voin sanoa, että mun mielestä raskaan oleminen ei oo kivaa. Tää ei oo yhtään mun juttu. Tää lapsi tosin on enemmän kuin haluttu. En malta millään odottaa, että pikkainen tulee.

Löysin itselleni nyt sairasloman aktiviteetin. Kävin eilen ostamassa tilkkutäkki kankaat. Teen vauvalle peiton. Tosin jos istuminen ei onnistu, niin saa nähdä miten toi ompeleminen onnistuu. Äiti lupasi auttaa mua, koska käsityöt ei oo ikinä oikein olleet mun juttu…

Painon suhteen ahdistaa. Raskaus on nostanut mun painoa 8 kiloa. Ihan kauheeta. Vasta ollaan menossa RV 28+3 ja jo nyt noin paljon tullut. Possu ei osaa olla syömättä… V*ttu! Tyhmä mikä tyhmä. Salille haluaisin mennä, mutta kipeät supistukset ja kohdun liitosten kivut estää salitreenin. Eli olis vielä tärkeempää syödä oikein ja nätisti. Mutta kun ei kiinnosta. Kun olin tosi alla päin, mua ei oikeesti kiinnostanut yhtään mikään. Ei mikään. Silloin söin miten sattuu. Alakuloa kesti kaks viikkoa ja possu siis söi kaksi viikkoa.

Nyt yritän ottaa itseeni niskasta kiinni. Jos saisi mielen pysymään parempana, kun syön oikeammin ja yrittää puuhaa jotain. Ruokailut ja kävely on ainoa, millä voin vaikuttaa painon kurissa pysymiseen näin loppu raskauden aikana. Mä odotan niin innolla, että seuraavat 12 viikkoa menee eteenpäin ja vauva syntyisi. Ihana pieni nyytti.

Pahoittelen, jos tää teksti on sekava. Pää on sekava. Kiitos raskaushormonien. Tsemppiä kaikille treeniin ja pimeään syksyyn. Muistakaa ottaa kumisaappaat esille.

Tavoitteena kevyempi ÄITI!

Nyt on aika kertoa täälläkin. Elämäämme tulee muutosta. Kuten yllä olevasta Tohtori Housen lainauksesta voi huomata, tulee meillekin tuollainen pieni, jota pukea ja viedä leikkitreffeille toisen pienten luokse. Elämässä alkaa uusi vaihe: Projekti – Tavoitteena kevyempi ÄITI. Tänään olla RV 23+0. Eli vähän yli puolen välin.

Tämä on se mihin olen kaikella painon pudotuksella tähdännyt. Olen ollut niiiiin onnellinen. Tätä on odotettu. Ensi vuonna täytän 30-vuotta ja lapsen isä täyttää 35, joten kai se oli jo aikakin? Vaikka en ole pystynyt treenaamaan, on olo todella hyvä ja onnellinen.

Treeni jäi RV viiden paikkeille. Pahan olon (joka siis kesti koko päivä) aikaan ei voinut edes miettiä treenaamista. Kävelylenkit onnistuivat vielä silloin. Viikot 11-16 onnistui kaikki hyvin ja treenasin, tein kyykky challengeä jne. Viikolla 17 alkoi supistukset, vissiin ei noita kyykkyjä saa raskaana edes tehdä. Sain supistukset levolla loppumaan, mutta samalla loppui treeni. Edes reipas kävely ei enää onnistu ilman supistuksia, saati sitten salitreeni tai jumppa.

No mutta nyt vauva menee kaiken edelle. En stressaa liikaa painosta. Tosin neuvolassa puhuttiin, että olisi hyvä, jos painoni ei nousisi raskauden aikana. Ekassa neuvolassa paino oli 98kg. Siinä se on nyt pyörinyt… mutta on tullut pari viikkoa lipsuttua ruokavaliosta ja nyt mennään 100 kg paikkeilla. Apua, ahdistaa suunnattomasti että paino on taas kolmenumeroinen. Ei hyvä.

Asetimme neuvolatädin kanssa tavoitteen, että paino pysyisi alle sata. Ja jos nyt jo viikolla 23, mennään yli 100 kilon, niin tuskin se tulee siinä pysymään. Pitäisi nyt vaan panostaa enemmän ruokavalioon. Osa sanoo, että älä murehdi painoa, ei pitäisikään liikaa. Mutta onhan se fakta, että jos mun paino nousee raskauden aikana liikaa, tulee synnytyksestä raskas (ihan niin kuin se ei olisi muutenkin raskas). No katsotaan nyt. Maanantaina on taas neuvola, joten siellä sitten vaa´alle.

Nyt lähden nauttimaan viikonlopusta ja KHL tunnelmasta. Kohta lounaalle ja sitten suunta kohti Hartwall Arenaa. Jatkossa tulen päivittelemään teille fiiliksiä matkan varrelta. Varsinainen kuntoprojekti jatkuu taas tammikuun 2015 jälkeen. Silloin toivottavasti pääsen salille ja lenkille taas. Olen silti onnellinen. Hyvää viikonloppua kaikille!