Neljä viikkoa sitten lauantaina oli kurja ilta ja katsoi MTV:ltä julkkisten laihdutusohjelmaa yksin kotona. Tuli sellainen olo, että jos muutkin pystyvät laihtumaan, niin kyllä pystyn minäkin. Alkoi vaan ahdistaa sohvalla makailu. Päätin lähteä lenkille. Lenkkeilin ostarille koiran kanssa ja takaisin. Siinä meni neljäkymmentä minuuttia. Silloin se lenkkeilykärpänen puri kunnolla. Seuraava lenkki olikin jo sunnuntaina aamulla. Kahden ensimmäisen lenkin välillä on vai 9 tuntia. Se oli rankka aloitus, mutta uskon, että se oli juuri sitä mitä tarvitsin.
Lenkkeilystä kuitenkin tulee niin hyvä olo. En olisi ikinä uskonut, että minä, isoin sohvaperuna ikinä, olisi jäänyt koukkuun lenkkeilyyn jo kahdessa viikossa. Voi sitä ahdistusta kun ei pääse lenkille. Olen aina ihmetellyt miten ihmisten elämä voi pyöriä urheilun ympärillä, mutta nyt oma elämäni pyörii urheilun ympärillä. Toisaalta olen todella ylpeä itsestäni.
Alennusmyynnit vain auttoivat lenkkeilyn kanssa. Löysin kaksi pinkkiä Niken juoksutoppia Stockalta, 20 euroa kappale. Edullisia ja pinkkejä!! JEEE! Nyt pitää skarpata ja laihtua ennen kylmiä kelejä, jotta saa ostettua kunnon syksy lenkkeily kamat. Silloin ei ole mitään syytä jättää menemättä lenkille. Ei ole huonoja kelejä, vaan huonoja varusteita! ;)
En ole vielä uskaltanut kertoa tästä blogista monille. Pelkään, että epäonnistun laihtumisen suhteen ja läheiseni pettyvät minuun. Siksi olen pitänyt tämän blogin käytännössä salaisena. On kuitenkin ihanaa ajatella, että minulla on oma treenaaja kotona ja ihana ystävä, joka jaksaa kannustaa urheilemaan ja pitää huolta minusta. Tiedän, että ainakin minusta ja uudesta tavoitteistani ollaan ylpeitä. Se on hyvä tunne. Vielä kun onnistun tavoitteissani, niin pystyn olemaan ylpeä itsestäni.
Toivotaan, että kuume laskee pian ja pääsen lenkille. Torstaina olisi mahdollisuus käydä ulkozumbassa. Toivottavasti olen silloin jo terve.
Tässä vielä pinkkiä piristystä päivään! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti