Ahdistus vaatekaupassa

Mun piti tänään mennä ostaa housut. Tarvitsin töihin mustat suorat housut. Vanhat oli vähän rikki ja auttamattomasti liian isot. Lähdinkin pirteänä kauppaan, koska paino on pudonnut ajattelin, ettei housujen löytäminen ole liian vaikeaa. Ajattelin täysin väärin. 

Pääsin Kannelmäen kauppakeskus Kaareen ja menin ekaan liikkeeseen. Lindex ei myynyt yksiäkään suoria housuja, mutta ale hyllystä löytyi potentiaaliset tumman siniset housut. Ei kun kokeilemaan. Ne ne ei mene jalkaan. Koko on 50. Vyötärön kohdalta olisivat menneet kiinni, mutta reisistä ei mahdu. Lapussa lukeekin, että skinny. 

No seuraavaksi Seppälään. Löysin kolme eri mallia, jotka oli ihan kivoja. Otin kokoja reilusti. Oli 48, 50 ja 52. Ja sama tulos. Yhdetkään eivät mahtuneet. Kaikissa luki sama skinny fit tai slim fit. 

Sitten suuntana Hennes. Sama juttu. Kokeilin kolmia housuja. Yksikään koko ei istunut ja kaikissa otti eniten reisistä kiinni. Muutamat meni kiinni, mutta tuo super skinny malli ei toimi mun muhkurareisillä. Isoin koko oli 54 ja se ei mennyt päälle. 

Olin niin lähellä vetää itkupotkuraivarit kolmannessa sovituskopissa. Katsoin itseäni peilistä ja näin mun muhkuraiset jalat ja pepun. Pysähdyin. Näytän kauhealta. Olin niin pettynyt itseeni. Muhkuroita jokapuolella, rasvaa ja roikkuvaa. Sitten iski pettymys ja itseinho. Halusin mennä heti mäkkiin ja vetään kaikkia burgereita yhden. Mitä välii, kun en tuu kuitenkaan ikinä mahtuu mihinkään. Vituttu ja itketti. 

Keräsin itteäni hetken ja päätin vielä mennä Prisman kautta, jos vaikka sieltä löytyisi. En kyllä oo ikinä ees kattonut Prismasta vaatteita, mutta ehkä sitä vois käydä, kun kerran nyt oon täällä. 

Otin kolmet housut. Isoin koko oli 48, mutta ajattelin kokeilla. Yhdet oli tiukat, toiset ei mennyt ja kolmannet oli ok. Eli siis mä löysin housut ja ne mahtu. Mun maailma alkoi kirkastua. Ehkä mä joskus saan vielä ostettua normikokoisia vaatteita. 

Tässä kohtaa tuli sellainen "ei enää koskaan" fiilis. En halua enää ikinä mennä kauppaan ja olla noin pettynyt ja surullinen itteeni. Haluan mahtua vielä normaalikokoisiin vaatteisiin. Haluan pystyä ostamaan vaatteita niin, ettei tarvitse mennä plus koon puolelle shoppaa. 

Tänään oli rankka päivä. Mutta motivaatio kasvoi. Vaikka tänään oli vaikeaa sovituskopissa. Täytyy miettiä eteenpäin. Vuoden päästä vaatteita pitäisi löytyä helpommin. Sovin ystävän kanssa, että jos taas meinaan sortua ja siirtyä vanhoihin tapoihin hän muistuttaa mua. Silloin on hyvä varmaan palata tähän päivään. En tosiaan halua ikinä enää kokea samaa. Oli ihanaa päästä purkamaan tää tänne. Kiitos. 

Tästä varmasti saan motivaatiota huomenna alkavaan SD Extraan. Eväät on valmiina, uusi ruokavalio löytyy jääkaapin ovesta ja aamulla herään aerobisen treenin tekemään. Ihanaa, että tää treenitön väliviikko on pian ohi. Haluan jo salille!!!