Jotenkin tuntuu ettei ole aikaa mihinkään. Päivisin on pienen pieni hetki aikaa, kun lapsi nukkuu. Muuten päivät on aika paljon touhua täyttä. Tosin päikkärien aikaan pitäisi puuhaa, siivota, kokata, tehdä soseita ja ja ja... Lista jatkuu loputtomiin. Huh sentään!
No päätin tossa pari viikkoa sitten, että nyt loppui puputtaminen. Huomasin, että melkein joka päivä tuli ostettua jotain herkkua ja syötyä "ihan vaan vähän suklaata". Joten nyt loppui. Päätin että en syö sokeria tai viljoja (gluteenittonta saan syödä). Mun vatsa on nyt tykännyt. On paljon parempi olla ilman viljoja. Kumma se on, että vaikka kroppa kertoo sulle ettei se tykkää jostain ruuasta, niin silti sitä pitää tunkea naamaan.
Mä myönnän, että mulla on paljon ongelmia ruuan kanssa. Mun suhteeni ruokaa on outo. Se on palkintoa, lohdutusta, herkuttelua ja kaikkea. Pakko sanoa, että usein mietin syönnin jälkeen, että mitä sitten seuraavaksi saan syödä ja koska. Tykkään myös kokkaa ja uutena olen löytänyt leipomisen. Ei yhtään hyvä ei. Mulla kun ei ole tahdonvoimaa niin paljon, että pystyisin kieltäytymään herkuista.
No nyt kesän ajan mulla on gluteeniton ja sokeriton ruokavalio. Vähän poikkeusta sallin tähän, koska on omat 30v juhlat ja muutama reissu. Muuten uskon pystyväni olemaan tiukkana. Mua helpottaa se, että tiedän että juhlissa tms. mä saan olla vapaammin.
No ei elämä nyt pelkkää diettiä ole (vaikkakin peilistä katsoo edelleen se valas). Ruokavalion olen yrittänyt pitää kohtuullisen siistinä. En punnitse ja en mieti sen enempää. Syön normaalia ruokaa (tosin lapsi vie niin paljon aikaa, että välillä meinaa omat ruokailut unohtua).
Tsemppiä kaikille kesän houkutusten ja haasteiden pariin. Kehoitan muistamaan, että tämä kuntoprojekti ei ole yksi päivä vaan koko elämä. Joten se ei haittaa, jos välillä haluat löysätä! Nautikaa. Me lähdetään tästä tänään laivalle juhlimaan vähän ennakkoon miehen 35v. synttäreitä!
Peace and Love!
-Heidi
